tiistai, 14. toukokuu 2013

Palautumisviikon saldoa

Edellinen viikko oli pääasiassa palauttelua, kävin uimassa ja salilla juoksemisen sijaan. Muutama lyhyt erittäin hidasvauhtinen lenkki kuvioihin sisältyi. Lauantai oli minulla kokonaan vapaapäivä, joten silloin päätin yrittää vähän pidempää lenkkiä ja tuloksena oli tämän vuoden matkaennätys, 14 km. Tunne juoksun jälkeen oli yllättävänkin hyvä, odotin että olisin ollut paljon enemmän lopussa. Kyllähän tässä silti vieläkin tuntee juosseensa.

Ruokavalio oli viime viikolla todella esimerkillinen ja uskonkin, että sen avulla pystyin pudottamaan aika reippaasti painoa. Nyt taas juoksukilometrien lisääntyessä uskon, että myös ruokahalu kasvaa ja kokonaislaihtuminen saattaa jäädä jopa lisääntyneestä aktiivisuudesta huolimatta pienemmäksi.

Juoksumusiikista piti puhumani. Käytän kuulokkeita korvillani ehkäpä kerran viikossa, juuri silloin kun lenkille lähteminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Olen kokeillut useita tyylilajeja death-metalista iskusävelmiin ja olen kokemuksen perusteella havainnut, että melko yksinkertaiset mutta tarttuvat pop- ja rockrallit ovat juoksun tahdittajina parhaita. Mitään turhan progressiivista on turha valita, sillä en pysty kuitenkaan juostessa täysillä keskittymään siihen kuuntelemiseen ja näin ollen se menee vähän hukkaa. Samoin kaikki rankimmat örinät, vaikka niitäkin silloin tällöin kuuntelen vapaalla, eivät kuitenkaan jostain syystä juostessa toimi. Kerran tosin kuuntelin Cult Of Lunan tuotantoa räntäsateessa teollisuusalueella juostessani ja kyllähän silläkin makoisaan post-apokalyptiseen tunnelmaan pääsi.

Eli yksinkertaisia, meneviä biisejä motivoimaan silloin, kun taivallus on muuten vaikeaa. Rocky-montage on aikamoinen legenda, mutta toimii takuuvarmasti. Teininä kuuntelin paljon Nirvanaa, ja nyt viime aikoina se on palannut kuulokkeisiini kun olen tajunnut että toimii juostessa hemmetin hyvin. Nightwishin tuotannosta löytyy erinomaisia juoksubiisejä ja Muse potkii kuin känninen hevonen. Turisasta suosittelen myös raskaamman musiikin ystäville, erinomaisen mahtipontista tykitystä ja tossu menee toisen eteen kuin itsestään.

Erikoismainintana vielä elokuvamusiikki, Vangelis, Morricone ja Williams ovat tehneet paljon musiikkia, jotka toimivat valkokankaalla loistavasti, mutta kokeilkaapa samaa juoksukuulokkeissanne ja jonkinlainen valaistuminen siinäkin on mahdollista saavuttaa.

tiistai, 7. toukokuu 2013

Kilometrejä lisää - ja kipuja

Pahoittelut kaikille teille nollalle lukijalleni pitkähköstä päivitysvälistä. Olen kuitenkin juossut paljon ja projektia ei ole haudattu kaikkien muiden kuolleiden unelmien joukkoon.

Juupajuu, tulikohan haukattua vähän liian iso pala. Kilometrien määrän lisääminen oli ehkä vähän turhan nopeaa, ja palautuminen tuntuu olevan ajoittain aika hidasta. Olisi surkuhupaisaa, jos tällaisessa fyysisessä kunnossa ajautuisin ylikuntoon. Sunnuntain pitkän lenkin korvasin pyöräilyllä ja nyt on palauttava viikko menossa kun on minun vuoro vahtia poikaa. Tulee kyllä palauttelut tarpeeseen ja liikunta koostuukin pääasiallisesti kävelylenkeistä tällä hetkellä. Maanantaina oli niin jäykkä olo ja lihas/nivelkipuja, että ainakin tiesi jotain tehneensä. Viime viikon kilometrisaldoksi tuli lopulta 30 km juoksua, ja sitten tuo pitkä lenkki pyöräillen.

Gel-Kayanot tuli postista, yllätyin miten jäykkä ja raskas kenkä onkaan, mutta onneksi ne sopivat jalkaan erinomaisesti. Ainoa ongelma vaan on, et näin jäykkää kenkää ei varmaan kannattaisi käyttää pururadalla, ja jalkapohjat kipeytyivätkin pehmeällä alustalla niin pahoin, että jouduin pysähtelemään parinsadan metrin välein ja pyörittelemään kinttuja. Jossain vaiheessa taisin istua kivellekin ja ottaa kengät kokonaan pois. Asfaltilla juoksu tuntuikin kun olisi pilven päällä päässyt rullaamaan, myös sen pehmeän liejuhelvetin jälkeen ja jalkaterätkin palautuivat nopeasti ennalleen. Onneksi on nuo vanhat tossut vielä ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa, niin pääsee sitä pururatahiipparointiakin harrastamaan.

Kaiken kaikkiaan on tärkeintä kuitenkin kuunnella kroppaa, ja jos se sanoo että vähempi olisi parempi, niin onhan se uskottava. En muuten harrasta mitään sykemittareita vaan pyrin juoksemaan ihan oman tuntemuksen perusteella. Joillekinhan juokseminen on silkkaa tiedettä, minulle se on salatiedettä. Olen jo aikaisemmin vähän avannutkin tuota filosofista juoksumaailmaani ja siihen liittyen suosittelen Larry Shapiron kirjaa Zen ja juoksemisen taito, jos jotain tämä nyanssi harrastuksessa kiinnostaa. Sen voi lukea hyvillä mielin, vaikkei buddhalaiseksi tunnustautuisikaan.

Useimmiten en kuuntele musiikkia juostessa, mutta kipeillä koivilla eteenpäin taisteltaessa oli kyllä ihan hyvä, että pystyi itseään motivoimaan vähän menevämmällä taustamelulla. Ajattelinkin seuraavassa tekstissä kirjoitella hieman musiikin ja juoksemisen symbioosista.

Nyt jatketaan palautumisen merkeissä, viikonloppuna sitten taas tossua toisen eteen.

torstai, 25. huhtikuu 2013

Projektin vaihe 2

Kuten aloitusviestissä totesin, ensimmäinen tavoite on totuttaa kroppaa uudestaan juoksemiseen. Tämä on tehty välillä vaikeimman kautta, polvia sekä myös nilkkoja rankaisten. Positiivinen asia on ollut, että nämä nivelet ovat kuitenkin kestäneet tämän melkein sadankymmenen kilon ryöpytyksen myös asfalttialustalla, joten ainakin voin toivoa että painon vähetessä nivelet kestävät myös.

Nyt kun on keho totutettu juoksuun ja kuntokin tuntuu ihan kohtalaiselta myös pitkiä lenkkejä varten, aloitan tavoitteellisen maratonharjoittelun. Aikaisemman "läskistä gaselliksi"-projektin pohjana noudatin Ilkka Järvimäen kirjan Maraton elämäntapana treeniohjelmia. Treenasin silloin neljän tunnin aikaan tähdäten, mutta koska alkutilanne oli aika paljonkin nykyistä parempi, on nyt suosiolla "tyydyttävä" viiden tunnin tavoiteaikaan valmistavaan ohjelmaan. Tämä on kahdentoista viikon pituinen rykäisy, ja haluaisin nyt tarkentaa, että en tosiaankaan ajatellut vielä kahdentoista viikon päästä maratonia juosta, vaan vasta silloin katsotaan minkälaiseen kuntoon olen päässyt ja varsinainen maratontavoite asetetaan vasta silloin. Eli lopullinen maraton ajoittuisi johonkin loka-marraskuulle, mikä mielestäni on ihan realistinen tavoite. Töitähän se vaatii tällä alkutilanteella, mutta töitä olen sitoutunut myös tekemään.

12 viikon päästä on heinäkuun loppu, joten silloin voisin harkita jotain testijuoksua, esimerkiksi puolimaratonia. Tämä toimisi myös hyvänä tasonmittarina. Pitänee alkaa vähän tarkkailemaan juoksukalenterista, että sattuuko tähän ajankohtaan mitään miellyttävää juoksutapahtumaa.

Elämäntilanteeni johdosta joudun rytmittämään rankempia harjoituksia vuoroviikoille ja tältä osin hieman soveltamaan ohjelmaa; kun poikani on minulla hoidettavana en välttämättä joka päivä edes pääse lenkille. Tällöin on se aika käydettävä himotreenaamiseen, kun minulla on mahdollisuus juosta, ja sitten pystyn myös hyvällä omalla tunnolla olemaan palautumishetkinä hyvänä ja läsnäolevana isänä pojalleni.

Juoksu on siitä hyvä harrastus, että siihen löytyy kyllä kiireen keskeltäkin aikaa ja jo kotioveltakin pääsee harrastamaan. Puoli tuntia löytyy aikaa tarvittaessa vaikka töistä palatessa. Pitkät lenkit säästän sitten suosiolla kokonaisille vapaapäiville.

Tällä viikolla olen juossut (ma-to) välillä jo 30 km, eli omasta mielestäni olen ihan valmis tavoitteellisempaan treenaukseen. Koko alkuprojektin ajan olen nillittänyt lumien sulamisista, mutta nyt kun hiekkatiet ja pururadat alkavat olla jo juoksukunnossa, voin sanoa että olin oikeassa. Tänään juoksin 12 km lenkin, vauhti oli hidasta diesel-tahtia, mutta kun alusta oli hellä jaloille, niin lopussa oli tunne että kyllähän tässä jaksaisi vaikka pidempääkin. Lopetin kuitenkin hyvissä ajoin, sillä myös palautumispäivän tuntemukset kävivät mielessä.

Tilasin myös netistä Asicsin Gel-Kayano 18-lenkkarit. Periaatteessa suosisin vähän kevyempää kenkää, mutta ajattelin että nyt kun kilometrimäärät lisääntyy, ihmiskuulalle on ihan hyvä että on reilut vaimennukset molempien koipien pohjana. Asics on hyväksi havaittu merkki itselläni, ja vaikka varmasti parempiakin tossuja löytyisi, en näe tarpeelliseksi ottaa riskiä ja vaihtaa hyvin toimivaa kombinaatiota (eli koipea/kenkää). Gel-Kayanoita ei minulla ole ollut, mutta koska askellukseni on hienoisesti ylipronatoiva (joka varmasti on osasyynä polvituskiini), uskalsin ne tilata testaamattakin. Voihan ne aina myydä eteenpäin, jos eivät jalkaan käykään. Asics on myös siitä luotettava ja tasainen valmistaja, että kun tiedän oman kengännumeroni, voin tilata netistä minkä tahansa mallin omalla koollani ja kun vedän ne täällä koti-Suomessa jalkaan, ne sopivat kuin valetut.

Projektin toinen vaihe käynnistyy sunnuntaina 28. päivä, ja seuraavalla viikolla on kilometreja ohjelman mukaan budjetoitu 30-40. Uskon että tämä onnistuu helposti. Tärkeintä on nyt edelleen kehittää juoksurutiineja ja myös selkeä suunnitelmallisuus auttaa myös tavoitteiden saavuttamisessa. Tähän asti on juostu vähän miten sattuu ja se tavoite on ollut välillä vähän hukassakin. Nyt on tarkoitus ottaa myös lisää ammattimaisuutta ruokavalion suhteen ja jättää suurin osa turhista viljatuotteista pois. Edelleen pääpainopiste on kuitenkin siinä, että pekoni tirisee pois vyötäröltä.

sunnuntai, 21. huhtikuu 2013

Mekaniikan I peruslaki

Kappale jatkaa tasaista suoraviivaista liikettä vakionopeudella tai pysyy levossa, jos siihen ei vaikuta ulkoisia voimia tai vaikuttavien ulkoisten voimien summa on nolla.

-Isaac Newton, 1687, Philosophiae Naturalis Principia Mathematica

Kun lähdetään perusteiden kautta avaamaan ihmiskuulan juoksemisen vaikeutta, tullaan siihen tulokseen, että liikkeelle lähtö on se vaikein osuus. Massan suuruudella ei ole merkitystä; tasaisen suoraviivaisen liikkeen saavuttaminen alkukiihdytyksen jälkeen on se piste, jossa käytännössä ei tarvitse enää työtä tehdä. Kunhan vain antaa rullata eteenpäin.

Joku itseään realistiksi nimittävä voisi ehkä ihmetellä, että eivätkö kitka, ilmanvastus sekä jalkoihin jokaisella askeleella ankarasti paukuttava painovoiman ja massan määrittämä vastavoima aiheuta ehkä pieniä vastuksia tälle tielle lähdettäessa, mutta meille filosofeille nämä ovat universaalissa mittakaavassa satunnaisvaihtelua ja eivät merkitse mitään.

Juoksuharjoittelun ja painonpudotuksen yhtälön voisi joku nykyajan Newton kehittää. Mitä parempi juoksutekniikka ihmisellä on, sitä vähemmän hän edetessään kuluttaa ja sitä tehokkaammin matka taittuu. Toki myös geneettiset kestävyysominaisuudet vaikuttavat tähän peruskulutukseen, mutta siis teoriassa näin. Painonpudotuksen kannalta kuitenkin olisi kuitenkin ideaalia, että juoksutekniikka olisi mahdollisimman surkea ja näin kulutus mahdollisimman suurta. Itselläni juoksutekniikka on kohtalainen, mutta esimerkiksi uinnissa kulutus on varmasti normaalia ihmistä suurempaa, koska ihan tavallinen kilometrin uinti on ilman riittävää tekniikkaa käytännössä pelkkää eloonjäämistaistelua kuolleiden mummojenkin lipuessa ohi.

Onko tällä viestillä mitään pointtia? Ehkä on, ehkä ei. Hessu Hopo filosofoi eräässä Aku Ankan taskukirjassa: "Miksi kaikki pitäisi aina tehdä parhaan ymmärryksen mukaan? Onhan muitakin perusteita". Olen yrittänyt noudattaa tätä elämänohjetta parhaani mukaan. Vaikka esitänkin osaavani kaiken taivaanmekaniikasta. Kestävyysjuoksuharjoittelussa pyrin kuitenkin tässä vaiheessa maksimoimaan kulutuksen ja sen jälkeen vasta hiomaan etenemistä sen verran, että jatkuvuuslakia röyhkeän ahdistelevasti häiritsevät liikettä vastustavat voimat minimoidaan vasta sitten. Toisin sanoen, läski tirisee umpihangessa.

Mittarissa tällä viikolla 24 km, pisin lenkki 8 km. Saliharjoittelu maistuu vieläkin "liikaa" ja lauantaina söin juustonaksuja ja join pari kaljaa. Paha, paha ihminen olen, tavoitteitani vaikeutan entisestään. Edelleenkään en tosin kadu; alkuperäinen päätökseni oli muuttaa elämäntapojani niin, kuten aion elää loppuelämäni. Tähän ei minkään luokan absolutismi sovi ja jos se siirtää tavoitteitani syksystä kuitenkin eteenpäin, olkoon niin. Laihtumista tapahtuu silti edelleenkin, näen sen peilissä ja tunnen askeleissa.

Kesä on tulossa, hurraa!

perjantai, 19. huhtikuu 2013

Leffavinkki

Tänään MTV3 näyttää klo 23.05 "Run Fat Boy Run"-elokuvan, joka on hulvaton ja sopii tämän blogin sisältöön kuin nenä päähän. Suosittelen lämpimästi kaikille. Omista läskin pojan juoksuista tarinoin taas sunnuntaina.