Passivoituminen, laiskuus ja mukavuudenhalu ovat tuoneet vyötärön ympärille kiitettävästi vararengasta. Painoa on todennäköisesti nyt melkein 110 kiloa. Kolmenkymmenen vuoden ikä tulee täyteen kesällä ja ehkäpä juuri se on herättänyt vähän mielenkiintoa omaan terveyteen. Ulkonäköasioista en ole koskaan ihmeemmin välittänyt ja tämä ei ole ollut koskaan hyvä motivaattori laihdutukselle, mutta jos elämäntavat jatkuvat tällaisina, taidan olla jo elämän ehtoopuolella ainakin omilla geeneilläni. Tähän kyllä haluan muutoksen, jälkikasvuakin on ja haluan kovasti että pojallani on isä mahdollisimman pitkään.

 

Miten nämä kilot ovat tulleet? Yleinen passivoituminen, laiskistuminen, aktiivisen elämäntavan vaihto telkkarin katseluun ja epäterveelliseen ruokavalioon. Keskimäärin kolme kiloa lisäpainoa on tullut vuodessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eli jos sama tahti jatkuu, kun nelikymppiset paukkuu vaaka näyttää jo 140 kg. Tähän en halua lähteä, vaan jotain on tehtävä vielä kun on tehtävissä.

 

Parikymppisenä olin hyvässä kunnossa oleva nuorimies, urheilin ja touhusin kaikenlaista muutakin. Tosin olihan silloin aikaakin harrastaa enemmän, mutta nyt ei tekosyitä tarvita. Muistan joskus juosseeni reippaasti päälle 30 kilometrin lenkkejä ja nauttineeni niistä sekä varsinkin tunteesta lenkin jälkeen. Haluaisin nytkin kokea samaa.

 

Epäterveellisillä elämäntavoilla tarkoitan pikaruokaa, eineksiä, joskus viikonloppuisin jopa sipsejä ja useana iltana myös pari olutta. Alkoholistina en itseäni näe, mutta iltaoluista on tullut jo lähes huomaamaton tapa, ja kun sen pari olutta illassa nauttii ja joskus viihteellä enemmänkin, voi nopeasti laskea että vuoteen tästä kertyy valtava määrä.

 

Olen nyt maaliskuun aikana totutellut terveellisempään, runsaasti vihanneksia sisältävään ruokavalioon ja oluenkin olen jättänyt pois. Muutama kilo on lähtenyt samalla vähän kuin ohimennen, mutta tarvitsen tavoitteellista treenausta pitääkseni mielenkiinnon yllä. Pyrinkin syksyllä 2013 juoksemaan maratonin. Tämä on varsin kliseinen tavoite, varsinkin nykyisin kun jokainen tuntuu jossain elämänvaiheessaan käyvänsä samanlaisen transformaation surkeudesta kohti keskinkertaisuutta, mutta itselleni tämä tavoite kuitenkin sopii niin hyvin että turha tässä ajatella minkään sortin kliseisyyttä. Jos syksyllä tosiaan taistelen sen reilun 40 km juoksun läpi alle 90-kiloisena, on siinä palkintoa riittäviin.

 

Plussana tosiaan on se, että menneisyydestä löytyy jotain urheilutaustaa. Varsinaista maratonohjelmaa en ala itselleni rakentamaan vielä, vaan alan taas hiljalleen totuttamaan kroppaa juoksemiseen. Lisäksi käyn pari kertaa viikossa kuntosalilla rankaisemassa yläkroppaa, salitreenillä ei ole varsinaisia tavoitteita vaan jos pystyn edes jollain tasolla ylläpitämään lihasmassaa niin se auttaa myös laihtumisessa.

 

Olen joskus aikaisemminkin aloittanut vastaavan projektin ja silloin pääsinkin hyvään vauhtiin, mutta siviilielämän myrskyt iskivät sen verran ankarasti kesken projektin silmille, että se jäi kesken. Nyt on elämä tasapainossa ja oikeastaan mitään muuta estettä ei projektin loppuunviemiselle ole kuin oma viitseliäisyys.

 

Tämän blogin tarkoituksena on lähinnä toimia omana motivaattorina. En hae varsinaisesti ”julkisuutta” tällä, mutta jos joku vastaavanlainen ihmiskuula tästä saa itselleen vertaistukea, otan sen ylimääräisenä bonuksena. Kirjailen kerran viikossa tuntemuksiani projektin etenemisestä. Vaakaa en omista, ja itse asiassa ajattelin seuraavan kerran käydä mittaamaassa painoni vasta syksyllä.