Pahoittelut kaikille teille nollalle lukijalleni pitkähköstä päivitysvälistä. Olen kuitenkin juossut paljon ja projektia ei ole haudattu kaikkien muiden kuolleiden unelmien joukkoon.

Juupajuu, tulikohan haukattua vähän liian iso pala. Kilometrien määrän lisääminen oli ehkä vähän turhan nopeaa, ja palautuminen tuntuu olevan ajoittain aika hidasta. Olisi surkuhupaisaa, jos tällaisessa fyysisessä kunnossa ajautuisin ylikuntoon. Sunnuntain pitkän lenkin korvasin pyöräilyllä ja nyt on palauttava viikko menossa kun on minun vuoro vahtia poikaa. Tulee kyllä palauttelut tarpeeseen ja liikunta koostuukin pääasiallisesti kävelylenkeistä tällä hetkellä. Maanantaina oli niin jäykkä olo ja lihas/nivelkipuja, että ainakin tiesi jotain tehneensä. Viime viikon kilometrisaldoksi tuli lopulta 30 km juoksua, ja sitten tuo pitkä lenkki pyöräillen.

Gel-Kayanot tuli postista, yllätyin miten jäykkä ja raskas kenkä onkaan, mutta onneksi ne sopivat jalkaan erinomaisesti. Ainoa ongelma vaan on, et näin jäykkää kenkää ei varmaan kannattaisi käyttää pururadalla, ja jalkapohjat kipeytyivätkin pehmeällä alustalla niin pahoin, että jouduin pysähtelemään parinsadan metrin välein ja pyörittelemään kinttuja. Jossain vaiheessa taisin istua kivellekin ja ottaa kengät kokonaan pois. Asfaltilla juoksu tuntuikin kun olisi pilven päällä päässyt rullaamaan, myös sen pehmeän liejuhelvetin jälkeen ja jalkaterätkin palautuivat nopeasti ennalleen. Onneksi on nuo vanhat tossut vielä ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa, niin pääsee sitä pururatahiipparointiakin harrastamaan.

Kaiken kaikkiaan on tärkeintä kuitenkin kuunnella kroppaa, ja jos se sanoo että vähempi olisi parempi, niin onhan se uskottava. En muuten harrasta mitään sykemittareita vaan pyrin juoksemaan ihan oman tuntemuksen perusteella. Joillekinhan juokseminen on silkkaa tiedettä, minulle se on salatiedettä. Olen jo aikaisemmin vähän avannutkin tuota filosofista juoksumaailmaani ja siihen liittyen suosittelen Larry Shapiron kirjaa Zen ja juoksemisen taito, jos jotain tämä nyanssi harrastuksessa kiinnostaa. Sen voi lukea hyvillä mielin, vaikkei buddhalaiseksi tunnustautuisikaan.

Useimmiten en kuuntele musiikkia juostessa, mutta kipeillä koivilla eteenpäin taisteltaessa oli kyllä ihan hyvä, että pystyi itseään motivoimaan vähän menevämmällä taustamelulla. Ajattelinkin seuraavassa tekstissä kirjoitella hieman musiikin ja juoksemisen symbioosista.

Nyt jatketaan palautumisen merkeissä, viikonloppuna sitten taas tossua toisen eteen.