Kuten aloitusviestissä totesin, ensimmäinen tavoite on totuttaa kroppaa uudestaan juoksemiseen. Tämä on tehty välillä vaikeimman kautta, polvia sekä myös nilkkoja rankaisten. Positiivinen asia on ollut, että nämä nivelet ovat kuitenkin kestäneet tämän melkein sadankymmenen kilon ryöpytyksen myös asfalttialustalla, joten ainakin voin toivoa että painon vähetessä nivelet kestävät myös.

Nyt kun on keho totutettu juoksuun ja kuntokin tuntuu ihan kohtalaiselta myös pitkiä lenkkejä varten, aloitan tavoitteellisen maratonharjoittelun. Aikaisemman "läskistä gaselliksi"-projektin pohjana noudatin Ilkka Järvimäen kirjan Maraton elämäntapana treeniohjelmia. Treenasin silloin neljän tunnin aikaan tähdäten, mutta koska alkutilanne oli aika paljonkin nykyistä parempi, on nyt suosiolla "tyydyttävä" viiden tunnin tavoiteaikaan valmistavaan ohjelmaan. Tämä on kahdentoista viikon pituinen rykäisy, ja haluaisin nyt tarkentaa, että en tosiaankaan ajatellut vielä kahdentoista viikon päästä maratonia juosta, vaan vasta silloin katsotaan minkälaiseen kuntoon olen päässyt ja varsinainen maratontavoite asetetaan vasta silloin. Eli lopullinen maraton ajoittuisi johonkin loka-marraskuulle, mikä mielestäni on ihan realistinen tavoite. Töitähän se vaatii tällä alkutilanteella, mutta töitä olen sitoutunut myös tekemään.

12 viikon päästä on heinäkuun loppu, joten silloin voisin harkita jotain testijuoksua, esimerkiksi puolimaratonia. Tämä toimisi myös hyvänä tasonmittarina. Pitänee alkaa vähän tarkkailemaan juoksukalenterista, että sattuuko tähän ajankohtaan mitään miellyttävää juoksutapahtumaa.

Elämäntilanteeni johdosta joudun rytmittämään rankempia harjoituksia vuoroviikoille ja tältä osin hieman soveltamaan ohjelmaa; kun poikani on minulla hoidettavana en välttämättä joka päivä edes pääse lenkille. Tällöin on se aika käydettävä himotreenaamiseen, kun minulla on mahdollisuus juosta, ja sitten pystyn myös hyvällä omalla tunnolla olemaan palautumishetkinä hyvänä ja läsnäolevana isänä pojalleni.

Juoksu on siitä hyvä harrastus, että siihen löytyy kyllä kiireen keskeltäkin aikaa ja jo kotioveltakin pääsee harrastamaan. Puoli tuntia löytyy aikaa tarvittaessa vaikka töistä palatessa. Pitkät lenkit säästän sitten suosiolla kokonaisille vapaapäiville.

Tällä viikolla olen juossut (ma-to) välillä jo 30 km, eli omasta mielestäni olen ihan valmis tavoitteellisempaan treenaukseen. Koko alkuprojektin ajan olen nillittänyt lumien sulamisista, mutta nyt kun hiekkatiet ja pururadat alkavat olla jo juoksukunnossa, voin sanoa että olin oikeassa. Tänään juoksin 12 km lenkin, vauhti oli hidasta diesel-tahtia, mutta kun alusta oli hellä jaloille, niin lopussa oli tunne että kyllähän tässä jaksaisi vaikka pidempääkin. Lopetin kuitenkin hyvissä ajoin, sillä myös palautumispäivän tuntemukset kävivät mielessä.

Tilasin myös netistä Asicsin Gel-Kayano 18-lenkkarit. Periaatteessa suosisin vähän kevyempää kenkää, mutta ajattelin että nyt kun kilometrimäärät lisääntyy, ihmiskuulalle on ihan hyvä että on reilut vaimennukset molempien koipien pohjana. Asics on hyväksi havaittu merkki itselläni, ja vaikka varmasti parempiakin tossuja löytyisi, en näe tarpeelliseksi ottaa riskiä ja vaihtaa hyvin toimivaa kombinaatiota (eli koipea/kenkää). Gel-Kayanoita ei minulla ole ollut, mutta koska askellukseni on hienoisesti ylipronatoiva (joka varmasti on osasyynä polvituskiini), uskalsin ne tilata testaamattakin. Voihan ne aina myydä eteenpäin, jos eivät jalkaan käykään. Asics on myös siitä luotettava ja tasainen valmistaja, että kun tiedän oman kengännumeroni, voin tilata netistä minkä tahansa mallin omalla koollani ja kun vedän ne täällä koti-Suomessa jalkaan, ne sopivat kuin valetut.

Projektin toinen vaihe käynnistyy sunnuntaina 28. päivä, ja seuraavalla viikolla on kilometreja ohjelman mukaan budjetoitu 30-40. Uskon että tämä onnistuu helposti. Tärkeintä on nyt edelleen kehittää juoksurutiineja ja myös selkeä suunnitelmallisuus auttaa myös tavoitteiden saavuttamisessa. Tähän asti on juostu vähän miten sattuu ja se tavoite on ollut välillä vähän hukassakin. Nyt on tarkoitus ottaa myös lisää ammattimaisuutta ruokavalion suhteen ja jättää suurin osa turhista viljatuotteista pois. Edelleen pääpainopiste on kuitenkin siinä, että pekoni tirisee pois vyötäröltä.